Rebecca

Rebecca on 8-vuotias afrikkalainen tyttö jolla on lieviä oppimisvakeuksia. Rebecca kävi afrikassa koulua aikoinaan ennen kun jäi orvoksi joten hän osaa lukea ja vähän laskea mutta etenkin matematiikassa oppiminen on hidasta. Moona sai Rebeccan kotiinsa ja Rebecca kotiutui melko nopeasti ja tutustui uusiin pikkuveljiin jotka on todella suloisia ja Rebeccalla alkoi leikit sujua Saulin ja Väinön kanssa heti, vaikka onkin niin, että heillä ei vielä ole yhteistä kieltä. Rebecca ilmoitettiin kouluun maahanmuuttajalasten luokalle ja Moona otti töistä vuodeksi virkavapaata ja tämän vuoden Moona on kotona ja Sauli ja Väinö päivähoidossa vain puolipäiväisesti ja silloin kun Moona hakee pojat tarhasta hän hakee samalla Rebeccan koulusta.

Moona haluaa tytön

Moona on haaveilut ettäolisipa hänellä myös tyttölapsi. No, nyt on mahdolisuus saada myös tyttö. Nimittäin Moona adoptoi VALPEn KiAf hankkeen kautta itselleen kiinalaisen tai afrikkalaisen tytön. Tyttö jonka hän adoptoi on erityislapsi mutta häntä ei haittaa erityislapsi, kunhan on oma suloinen ihana tyttö noitten poikien lisäksi hänellä.


Sauli ja Väinö ovat nyt kolmevuotiaita oikein reippaita ja vilkkaita poikia. Näissä on pitelemistä kylä ja vahtimista. He osaavat jo puhua ja ovat hyvin meneväisiä ja vilkkaita ja Moona ihmettelee miten noissa virtaa riittää. Mutta hän on iloinen noista lapsistaan ja odottaa nyt ulkomaalaista adoptiotyttöä porukan jatkeeksi.

Moonan kuulumisia

Moonan pojat Sauli ja Väinö jakselivat oikein hyvin. Päivähoidossa olivat päivät ja sieltä Moona haki heidät illalla kotiin. ihan tavallista lapsiperheen arkea. Moona oli mietinyt myös ottolapsia, etä ottaisiko hänkin VALPEn kautta itselleen jonkun ottolapsen jossain vaiheessa. Hän harkitsi asiaa. Toisaalta tekemistä on näissä nykyisissäkin, tosi vilkaissa pojissa. Moona on onnellinen siitä, kun on äiti. Aika on kulunut nopeasti ja pojilla on ikää nyt jo kaksi ja puoli vuotta. Äitin pikku kullanmuruilla <3.

Moonan huolet ja murheet

Moonan pojat kasvoivat kovasti. He oppivat uusia taitoja ja puhumaankin oppivat vähitellen ja vuosi kului ylättävän nopeasti ja kohta olikin pojilla 2v synttärit. Niitä juhlittiin. Suloisia pikkupoikia, Moonan elämässä ehdottomasti parasta mitä on tapahtunut oli näiden poikien syntymä. Päiväkodissakin sujuu pojilla mukavasti, ei mitään ongelmia. Terveitä poikia ovat, eivät ainakaan vammaisia.


Moona kävi töissä ja arki kului tavaliseen tapaan mutta Emmi-sisko joskus huolestutti. Emmi oli hankkinut toisenkin lapsen. TOISEN sen entisen tilalle. Vaikka Emmillä on se Asperger ja vaikka psyykeongelmaakin on ja taipumus kiinittyä ja kiintyä eri ihmisiin ja nyt lastensuojelu mukana kuvioissa myös, lähinä siksi kun toinen lapsista on syntynyt kehitysvammaisena ja Moona mietti mitenkähän perhe pärjää. Mutta hyvin tuntui pärjäävän, Emmin mies oli päävastuussa perheen asioista ja lastenkasvatuksesta ja Emmi teki käytännön hommia muta päävastuu oli Martin eli Emmin miehen ja Anneli autteli myös ja lastensuojelu. Hyvä niin. Mutta Moonan mielestä Emmi on nyt pakonomaisen kiintynyt siihenkin Anna-Maijaan joka on lastensuojelun työntekijä. Tuosta asiasta Moona oli huolissaan.



Voi voi. Voi tätä elämää. Moona kävi kylässä joskus siellä ja Emmin tytöt oli aika onnellisen ja iloisen oloisia ja Roosa varsinkin, se esikoistyttö vaikutti olevan erittäin fiksu ja skarppi mutta herkkä tyttö joka usein pahoiti mielensä nuoremman tytön, Mariannin toilailuista. Marianni kyttäsi onko Roosalla herkkuja ja nappasi ne itselleen vaikka väkisin. Moonan mielestä Emmi ei pitänyt riittävää kuria Mariannille vaan selitteli Roosalle Mariannin käytöstä että "kun se on pieni eikä ymmärrä" ja että "Marianni on vähän erilainen, Mariannilla on Prader-Willin syndrooma" mutta jos Roosa itse teki jotakin vastaavanlaista niin Emmi komensi ankarasti ja rankaisi Roosaa semmosesta.


Moonan mielestä kolmevuotias ei ymmärrä tuollaisia selityksiä ja Emmi toimii epäjohdonmukaisesti ja lapsen näkökumasta katsottuna epäreilusti. Moona huomautti tuosta Emmille että Emmi syrjii Roosaa mutta suosii Mariannia ja sallii Mariannille sairauden varjolla erivapauksia. Emmi suuttui tuosta ja haukkui Moonan lyttyyn rumimmilla osaamillaan kirosanoilla ja laitto välit muutamaksi viikoksi poikki. Moona pelkäsi, että Emmi ilkeyttään ja kiusallaan tekee Moonan pojista kohta lasu-ilmoitukset mutta huokasi helpotuksesta kun ei lopulta ollut tehnytkään. Moonan pojat tykkäsivät ola Emmin, Martin ja tyttöjen luona ja leikkiä heidän kanssa.



Martti vaikutti olevan vakaa ja rauhallinen mies ja Moona usein tilitti Marale huoliaan Emmin äitiyteen liittyen. Martti kuunteli, lohdutti ja lupasi pitää porukkaa oikeilla raiteilla. Siinä perheessä Mara on selkeästi perheen pää. Mara oli uskoutunut että aiempi vaimo oli aiemmassa avioliitossa se pomo mutta nyt on mukavaa vaihtelua kun Mara saa itse olla se pomo ja saa itse johtaa perhettä kun aiempi eukko oli jonkun verran Maraa vanhempi ja osaavampi monessa asiassa mutta nyt on Mara osaavampi ja Emmi usein delegoi monetkin vastuulliset hommat Maralle kun ei Emmi joka on asperger ja muutenkin sairas ole läheskään niin osaava kuin se aiempi huippuälykäs, kaiken osaava ja huippulahjakas mimmi joka ikävä kyllä kuoli.


Niin, näin olis varmaan sillon myös jos blogin kirjoittajan elämän mies olis vapaa. Ja edelleen on voimassa se että jos se elämän mies johon pari vuotta sitten törmäsin on joskus leski niin saa kosia minua kaikin mokomin se on voimassa vielä se tarjous vaikka vime vuoden puolella toisin väitinkin niin jos leskeys koittaa niin katotaan sitten hommaa uusiksi erään miehen kanssa.



Mara oli erinomainen isä pikkutytöilleen ja erinomainen vaimo Emmille. Maran kaverit olivat tyytyväisiä kun Maralla on taas nainen niin eipähän tartte yksinäisenä poikamiesleskenä naisten perään haikailla.



Roosa oli toisinaan mustasukkainen ja kiukkuinen kun Marianni sai huomiota enemmän mutta toisinaan Roosa tykkäsi kovasti Mariannista, hali Mariannia ja otti usein kädestä kiinni ja hyppelehti yhdessä pikkusiskon kanssa pitkin lattioita. Maran kanssa Emmi sopi että pyritään kumpikin antamaan myös yksilöllistä huomiota kummallekin tytölle erikseen etä saavat jakamatontakin huomiota niin eivät ole nii mustasukkaisia huomiosta jota toinen saa. Joskus tehtiin niin että Roosa teki jotakin kivaa isin kanssa ja Marianni äidin kanssa ja toisinkin päin.



Perheleireilä ja perhekuntoutuksissakin käytiin ja myös kehitysvammaisten lasten perheiden sopeutumisvalmennuskursseilla ja myös Prader-Willin syndrooma-sopeutumisvalmennuksessa ja perhe sai uusia kavereita sieltä ja tosi läheisiä ystäviä ja oli sisältörikasta ja onnellista perhe-elämää vaikka Emmille onkin parisuhde ja äitiys haasteellista mutta Mara auttoi ja tuki vaimoaan ja samoin myös Aneli ja lastensuojelu auttoivat ja olivat tukena sekä myöskin Mariannin erityishuoltotiimi auttoi tarvittaessa.


Mariannin erityishuoltoon kuului tukiperhe ja Marianni oli yhden viikonlopun kuukaudesta hoidossa erityishuollon järjestämässä tukiperheessä jossa Marianni viihtyi. Joskus Mariannilla oli laitoksella myös kuntoutus-ja tutkimusjaksoja.




Moona kun näistä asioista tiesi niin hän ajatteli että hyvä kun autetaan tuotakin perhettä ja että eiköhän sitä perhe pärjäile kun apua on saatavilla.



Moona oli iloinen kun hänellä itsellään on vakaa terveydentila lukuunottamatta lievää kuulovammaa mutta sen kanssa Moona osaa elää ja lisäksi Moonalla on terveet lapset.

Pojat 1v

Moona oli jo täysillä töissä. Pojat olivat ollaan päivähoidossa kymmenkuisista saakka ja viihtyivät siellä ilmeisen hyvin. Käveleviä taaperoita olivat jo, yksi vuotta juuri täyttäneitä pikku vipeltäjiä. Sauli oppi ensin kävelemään ja Tuomo seurasi perässä. Joskus kaatuilevat mutta kuitenkin koko ajan kävelytaito kehittyy. Moona paiski töitä työpaikallaan ja mies myös omalla työpaikallaan. Pojat olivat hoidossa päivät. 

Moona sai kuulla sisarensa Emmin olevan raskaana. Moona aluksi järkyttyi ja ajatteli just joo, tuleekohan sillä se muksu hoidettua. Ei Moona muuten epäilekään Emmin kykyä hoitaa vauvaa kun onhan se Emmi Moonan lapsia hoitanut mutta kun oma vauva on niin sen kanssa oltava 24/7 ja on tingittävä omista kivoista jutuista ja viihdykkeistä sillon kun lapsi menee niitten edelle ja se on näin että ensin lapsi ja sitten vasta kaikki muut jutut. 

Moona soitti Emmille ja saarnasi siitä että pidät sitten myös huolen siitä muksusta ja että ei lapsi ole sitten mikään nukke vaan elävä ihmisen alku josta huolehdittava ympärivuorokautisesti ja hyvin ja että sitä ei voi jättää hoitamatta jos ei joskus huvita hoitaa. Moona kysyi että muistaahan Emmi tämän varmasti. Emmi sanoi muistavansa. Moona sanoi, että toivottavasti. 

Moona myös Annelin kanssa kävi asiasta pitkät keskustelut että tietääköhän Emmi mihin on ryhtymässä ja Moona ilmaisi olevansa vakavasti huolissaan tulevasta lapsesta. Moona kun tietää Emmin taustat ja millainen Emmi on niin ajatus että lapsia tekee niin huh huh! Muta toisaalta jokainen tekee kyllä omat ratkaisunsa ja Martti on varmasti hyvä isä auttamaan vauvanhoidossa. Martti on eläkkeelä oleva poliisi. Erittäin mukava ja myös lapsirakas. 

Anneli sanoi etä hänkin kovasti vauvakuumeilee vielä mummoiässä mutta Moona sanoi että sinä Anneli oot eri asia kuin Emmi kun sulla on vakaa taloudellinen tilanne etkä sie oo mikään vammainen etkä sairas. Aneli sanoi että kyllä on mielenterveysongelmia hänelläkin olut mutta Moona sanoi että niin mutta muuten pärjäät suht koht hyvin etkä oo semmonen tukiasunnossa asunut vammainen niinku Emmi. Että Annelin perään ei sillä tavalla tartte katsoa kuin vaikka Emmin. 

Mutta ei Moona koko aikaa huolta kantamaan ehtinyt kun on noi pikkupojat joista on huolta pidettävä. Suloiset pikku pojut joilla on vielä tutti suussa ja joita Moona ulkona työnteli rattaissa ja Moonan miehen pyörän perässä oli lasten kärry jolla Moonan mies työnteli poikia pyörän perässä. Kotona oli oltava lapsiturvallista, portaissa oli portti, liedessäoli ritilä ja keittiön kaapit oli narulla sidottu ettei muksut sinne pääse ja kaikki lääkkeet, teräaseet ja pikkuesineet oli poissa muksujen ulottuvilta. 

Pojat lähtevät liikkeelle

Noin seitsemän kuukauden iässä pojat oppivat ryöminään ja 8kk iässä konttailemaan. Nyt oli yhä enemmän kiinnitettävä huomiota kodin lapsiturvallisuuteen kun lapset olivat alkaneet jo liikkua. Siellä pojat tutti suussa konttasivat. Moonalta loppuu pian äitiysloma joten olisi etsittävä hoitopaikkaa pojille.


Läheltä löytyi mukavan oloinen päiväkoti ja siihen Moona kyseli ja käytiin poikien kanssa tutustumassa siihen. Mukavalta vaikuttaa ja pojat pääsee sinne. Se oli lähelä luontoa ja sielä oli mukavat olosuhteet ja leikkikenttäkin oli että isompana siinä sitten leikkivät ja ystävällinen henkilökunta myös.


Moona ulkona työnteli poikia kaksostenrattaissa päivittäin ja pojat siinä istuivat ja tutit suussa hymyilivät. Semmosia ne mamin palerot Sauli ja Tuomo ovat. Moona iloitsi näistä lapsista ja tarkoitus oli myös lisää lapsia hankkia jossain elämänvaiheessa.



Pojat konttasivat kovaa vauhtia ja koko ajan oli oltava katsomassa perään. Emmi-täti hoiti edelleen pieniä innokkaana.


Pojat oppivat pian myös nousemaan penkkiä vasten seisomaan ja kävelemään penkkiä vasten. He osasivat myös kävellä silloin jos Emmi tai jompikumpi vanhemmista pitää käsistä kiinni ja kävelyttää.


Tämmöistä oli elo silloin kun kaksoset olivat vähän alle vuoden vanhoja.

Lasten terveys huolettaa

Moonalla itsellään on perinnöllinen kuulovamma joka tosin saatiin aikoinaan leikkauksella livemmäksi mutta kuulolaite on edelleen ja Moonaa huoletti onko kuulovamma perityinyt lapsillekin. Moona vei pojat tutkittaviksi niin ei ollut, Sauli ja Tuomo ovat kaikin puolin terveitä poikia, ei kuulovammaa eikä muutakaan vammaa. Iloisia, terveitä poikia ovat. Hyvin ovat kehittyneet, syöneet ja nukkuneet ja puolivuotiaina olivat oikein tyytyväisiä vauvoja. Poikien täti Emmi kävi usein hoitamassa näitä vauvoja ja olivat tosi tyytyväisiä ja viihtyivät Emmin hoidossa. Moona tietää ettei kaikki pitäisi siitä ajatuksesta kun Emmi hoitaa vauvaa, asia jo ajatuksenakin on joillekin vastenmielinen mutta ei se Moonalle ole,


Moonalle Emmi on rakas sisko ja vaikka erikoinen noin pinnallisesti katsottuna niin kuitenkin kun Emmin tuntee niin mitä ihanin, rakastettavin ja sydämellisin ihminen on Emmi ja Moonaa suututtaa jos joku suhtautuu vihamielisesti Emmiin, Moonan rakkaaseen sisareen joka on maailman lempein ja empaattisen vauvojen ja pikkulasten hoitaja! Moona puolustaa Emmiä aina kun voi ja vielähän nuo pojat hengissä on vaikka Emmi jo alusta asti hoitanut niitä on, joten mitäpä ulkopuoliset valitamaan, eikö?




Ihania, hymyileviä vekaroita ovat nuo Sauli ja Tuomo. Eivät vielä kävele, eivät edes ryömi eivätkä konttaa mutta seurallisia ja hyväntuulisia, vauvojen ja äitien kerhossakin kaikille hymyilevät. Terveitä poikia ja kaikki on hyvin.