Pojat 1v

Moona oli jo täysillä töissä. Pojat olivat ollaan päivähoidossa kymmenkuisista saakka ja viihtyivät siellä ilmeisen hyvin. Käveleviä taaperoita olivat jo, yksi vuotta juuri täyttäneitä pikku vipeltäjiä. Sauli oppi ensin kävelemään ja Tuomo seurasi perässä. Joskus kaatuilevat mutta kuitenkin koko ajan kävelytaito kehittyy. Moona paiski töitä työpaikallaan ja mies myös omalla työpaikallaan. Pojat olivat hoidossa päivät. 

Moona sai kuulla sisarensa Emmin olevan raskaana. Moona aluksi järkyttyi ja ajatteli just joo, tuleekohan sillä se muksu hoidettua. Ei Moona muuten epäilekään Emmin kykyä hoitaa vauvaa kun onhan se Emmi Moonan lapsia hoitanut mutta kun oma vauva on niin sen kanssa oltava 24/7 ja on tingittävä omista kivoista jutuista ja viihdykkeistä sillon kun lapsi menee niitten edelle ja se on näin että ensin lapsi ja sitten vasta kaikki muut jutut. 

Moona soitti Emmille ja saarnasi siitä että pidät sitten myös huolen siitä muksusta ja että ei lapsi ole sitten mikään nukke vaan elävä ihmisen alku josta huolehdittava ympärivuorokautisesti ja hyvin ja että sitä ei voi jättää hoitamatta jos ei joskus huvita hoitaa. Moona kysyi että muistaahan Emmi tämän varmasti. Emmi sanoi muistavansa. Moona sanoi, että toivottavasti. 

Moona myös Annelin kanssa kävi asiasta pitkät keskustelut että tietääköhän Emmi mihin on ryhtymässä ja Moona ilmaisi olevansa vakavasti huolissaan tulevasta lapsesta. Moona kun tietää Emmin taustat ja millainen Emmi on niin ajatus että lapsia tekee niin huh huh! Muta toisaalta jokainen tekee kyllä omat ratkaisunsa ja Martti on varmasti hyvä isä auttamaan vauvanhoidossa. Martti on eläkkeelä oleva poliisi. Erittäin mukava ja myös lapsirakas. 

Anneli sanoi etä hänkin kovasti vauvakuumeilee vielä mummoiässä mutta Moona sanoi että sinä Anneli oot eri asia kuin Emmi kun sulla on vakaa taloudellinen tilanne etkä sie oo mikään vammainen etkä sairas. Aneli sanoi että kyllä on mielenterveysongelmia hänelläkin olut mutta Moona sanoi että niin mutta muuten pärjäät suht koht hyvin etkä oo semmonen tukiasunnossa asunut vammainen niinku Emmi. Että Annelin perään ei sillä tavalla tartte katsoa kuin vaikka Emmin. 

Mutta ei Moona koko aikaa huolta kantamaan ehtinyt kun on noi pikkupojat joista on huolta pidettävä. Suloiset pikku pojut joilla on vielä tutti suussa ja joita Moona ulkona työnteli rattaissa ja Moonan miehen pyörän perässä oli lasten kärry jolla Moonan mies työnteli poikia pyörän perässä. Kotona oli oltava lapsiturvallista, portaissa oli portti, liedessäoli ritilä ja keittiön kaapit oli narulla sidottu ettei muksut sinne pääse ja kaikki lääkkeet, teräaseet ja pikkuesineet oli poissa muksujen ulottuvilta. 

Pojat lähtevät liikkeelle

Noin seitsemän kuukauden iässä pojat oppivat ryöminään ja 8kk iässä konttailemaan. Nyt oli yhä enemmän kiinnitettävä huomiota kodin lapsiturvallisuuteen kun lapset olivat alkaneet jo liikkua. Siellä pojat tutti suussa konttasivat. Moonalta loppuu pian äitiysloma joten olisi etsittävä hoitopaikkaa pojille.


Läheltä löytyi mukavan oloinen päiväkoti ja siihen Moona kyseli ja käytiin poikien kanssa tutustumassa siihen. Mukavalta vaikuttaa ja pojat pääsee sinne. Se oli lähelä luontoa ja sielä oli mukavat olosuhteet ja leikkikenttäkin oli että isompana siinä sitten leikkivät ja ystävällinen henkilökunta myös.


Moona ulkona työnteli poikia kaksostenrattaissa päivittäin ja pojat siinä istuivat ja tutit suussa hymyilivät. Semmosia ne mamin palerot Sauli ja Tuomo ovat. Moona iloitsi näistä lapsista ja tarkoitus oli myös lisää lapsia hankkia jossain elämänvaiheessa.



Pojat konttasivat kovaa vauhtia ja koko ajan oli oltava katsomassa perään. Emmi-täti hoiti edelleen pieniä innokkaana.


Pojat oppivat pian myös nousemaan penkkiä vasten seisomaan ja kävelemään penkkiä vasten. He osasivat myös kävellä silloin jos Emmi tai jompikumpi vanhemmista pitää käsistä kiinni ja kävelyttää.


Tämmöistä oli elo silloin kun kaksoset olivat vähän alle vuoden vanhoja.

Lasten terveys huolettaa

Moonalla itsellään on perinnöllinen kuulovamma joka tosin saatiin aikoinaan leikkauksella livemmäksi mutta kuulolaite on edelleen ja Moonaa huoletti onko kuulovamma perityinyt lapsillekin. Moona vei pojat tutkittaviksi niin ei ollut, Sauli ja Tuomo ovat kaikin puolin terveitä poikia, ei kuulovammaa eikä muutakaan vammaa. Iloisia, terveitä poikia ovat. Hyvin ovat kehittyneet, syöneet ja nukkuneet ja puolivuotiaina olivat oikein tyytyväisiä vauvoja. Poikien täti Emmi kävi usein hoitamassa näitä vauvoja ja olivat tosi tyytyväisiä ja viihtyivät Emmin hoidossa. Moona tietää ettei kaikki pitäisi siitä ajatuksesta kun Emmi hoitaa vauvaa, asia jo ajatuksenakin on joillekin vastenmielinen mutta ei se Moonalle ole,


Moonalle Emmi on rakas sisko ja vaikka erikoinen noin pinnallisesti katsottuna niin kuitenkin kun Emmin tuntee niin mitä ihanin, rakastettavin ja sydämellisin ihminen on Emmi ja Moonaa suututtaa jos joku suhtautuu vihamielisesti Emmiin, Moonan rakkaaseen sisareen joka on maailman lempein ja empaattisen vauvojen ja pikkulasten hoitaja! Moona puolustaa Emmiä aina kun voi ja vielähän nuo pojat hengissä on vaikka Emmi jo alusta asti hoitanut niitä on, joten mitäpä ulkopuoliset valitamaan, eikö?




Ihania, hymyileviä vekaroita ovat nuo Sauli ja Tuomo. Eivät vielä kävele, eivät edes ryömi eivätkä konttaa mutta seurallisia ja hyväntuulisia, vauvojen ja äitien kerhossakin kaikille hymyilevät. Terveitä poikia ja kaikki on hyvin.

Pikkuiset kasvaa

Vauvat olivat ihania ja suloisia pieniä palleroita. Aluksi vain söivät ja nukkuivat ja Moona hyvin hoiti näitä pikku poikiaan. Suloisia pojuja ja olivat myös rauhallisia. Moona kuljetti heitä ulkona kahden vaunuissa ja hänellä oli myös kahdelle vauvalle sopiva kantoliina jossa kuljetti kumpaakin yhtä aikaa. Moona ja hänen miehensä olivat onnellisia vauvoista ja mieskin osallistui vauvanhoitoon. Poikien nimiksi tulivat Sauli ja Tuomo.


Moona oli äitiyslomalla ja hyvin alkoi sujumaan vauvojen kanssa päivä-ja iltarutiinit. Vauvat heräilivät joskus öisin syömään mutta mitä enemmän aikaa kului, sen vähemmin koska vauvat oppivat vuorokausirytmin aika hyvin. Vauvoilla oli myös pientä flunssaa ja mahatautia, mutta ne menivät nopeasti ohi. Moona kävi kirkon ekavauva-ryhmässä Saulin ja Tuomon kanssa ja siellä hän tapasi muita äitejä vauvoineen ja siellä kahviteltiin ja vauvat pötköttivät viltin päällä siellä.


Emmi kävi joskus hoitamassa näitä siskonpoikia ja oli innokas hoitamaan. Myös Anneli kävi joskus Emmin kanssa yhdessä hoitamassa näitä vauvoja. Vauvojen isä piti jossain vaiheessa pienen isyysloman jolloin taas Moona oli sen ajan töissä vähän aikaa kunes meni taas äitiyslomaa jatkamaan ja hyvin oli mies pärjännyt vauvojen kanssa kotona sen aikaa.



Vauvaaika oli ihanaa aikaa näiden poikien kanssa. Pojat olivat enimmäkseen tyytyväisiä ja naureskelevia, iloisia pojuja ja nukkuivat hyvin varsinkin kun ulkona käytiin vaunulenkillä ennen päiväunia.



Moona oli todella onnellinen kahden pienen pojan äiti.

Moona tulee äidiksi!

Moona oli ollut Markon kanssa kolme vuotta naimisissa kun he saivat kaksospojat. Kaksoset olivat tosi suloisia ja ihania, Emmi-täti joka on Moonan isosisko, oli innokas auttamaan vauvanhoidossa ja oli vauvojen ekan viikon ajan hoitamassa vauvoja Moonan ja Markon luona. Aluksi nuo pienet pojat vain nukkuivat ja söivät ja olivat tosi pikkuisia mutta koko ajan kasvoivat ja olivat hereillä yhä pitempään vähitellen. Olikin paljon hoitamista nyt, kun vauvoja on kaksi.


Pojille tuli nimiksi Sauli ja Väinö. Moona ja Petri olivat onnellisia uusista lapsistaan. Myös Emmi-täti oli onnellinen ja rakasti heti näitä siskonlapsia ja hoiti ja piteli paljon sylissä.