Moonalla itsellään on perinnöllinen kuulovamma joka tosin saatiin aikoinaan leikkauksella livemmäksi mutta kuulolaite on edelleen ja Moonaa huoletti onko kuulovamma perityinyt lapsillekin. Moona vei pojat tutkittaviksi niin ei ollut, Sauli ja Tuomo ovat kaikin puolin terveitä poikia, ei kuulovammaa eikä muutakaan vammaa. Iloisia, terveitä poikia ovat. Hyvin ovat kehittyneet, syöneet ja nukkuneet ja puolivuotiaina olivat oikein tyytyväisiä vauvoja. Poikien täti Emmi kävi usein hoitamassa näitä vauvoja ja olivat tosi tyytyväisiä ja viihtyivät Emmin hoidossa. Moona tietää ettei kaikki pitäisi siitä ajatuksesta kun Emmi hoitaa vauvaa, asia jo ajatuksenakin on joillekin vastenmielinen mutta ei se Moonalle ole,
Moonalle Emmi on rakas sisko ja vaikka erikoinen noin pinnallisesti katsottuna niin kuitenkin kun Emmin tuntee niin mitä ihanin, rakastettavin ja sydämellisin ihminen on Emmi ja Moonaa suututtaa jos joku suhtautuu vihamielisesti Emmiin, Moonan rakkaaseen sisareen joka on maailman lempein ja empaattisen vauvojen ja pikkulasten hoitaja! Moona puolustaa Emmiä aina kun voi ja vielähän nuo pojat hengissä on vaikka Emmi jo alusta asti hoitanut niitä on, joten mitäpä ulkopuoliset valitamaan, eikö?
Ihania, hymyileviä vekaroita ovat nuo Sauli ja Tuomo. Eivät vielä kävele, eivät edes ryömi eivätkä konttaa mutta seurallisia ja hyväntuulisia, vauvojen ja äitien kerhossakin kaikille hymyilevät. Terveitä poikia ja kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti