Moonan pojat kasvoivat kovasti. He oppivat uusia taitoja ja puhumaankin oppivat vähitellen ja vuosi kului ylättävän nopeasti ja kohta olikin pojilla 2v synttärit. Niitä juhlittiin. Suloisia pikkupoikia, Moonan elämässä ehdottomasti parasta mitä on tapahtunut oli näiden poikien syntymä. Päiväkodissakin sujuu pojilla mukavasti, ei mitään ongelmia. Terveitä poikia ovat, eivät ainakaan vammaisia.
Moona kävi töissä ja arki kului tavaliseen tapaan mutta Emmi-sisko joskus huolestutti. Emmi oli hankkinut toisenkin lapsen. TOISEN sen entisen tilalle. Vaikka Emmillä on se Asperger ja vaikka psyykeongelmaakin on ja taipumus kiinittyä ja kiintyä eri ihmisiin ja nyt lastensuojelu mukana kuvioissa myös, lähinä siksi kun toinen lapsista on syntynyt kehitysvammaisena ja Moona mietti mitenkähän perhe pärjää. Mutta hyvin tuntui pärjäävän, Emmin mies oli päävastuussa perheen asioista ja lastenkasvatuksesta ja Emmi teki käytännön hommia muta päävastuu oli Martin eli Emmin miehen ja Anneli autteli myös ja lastensuojelu. Hyvä niin. Mutta Moonan mielestä Emmi on nyt pakonomaisen kiintynyt siihenkin Anna-Maijaan joka on lastensuojelun työntekijä. Tuosta asiasta Moona oli huolissaan.
Voi voi. Voi tätä elämää. Moona kävi kylässä joskus siellä ja Emmin tytöt oli aika onnellisen ja iloisen oloisia ja Roosa varsinkin, se esikoistyttö vaikutti olevan erittäin fiksu ja skarppi mutta herkkä tyttö joka usein pahoiti mielensä nuoremman tytön, Mariannin toilailuista. Marianni kyttäsi onko Roosalla herkkuja ja nappasi ne itselleen vaikka väkisin. Moonan mielestä Emmi ei pitänyt riittävää kuria Mariannille vaan selitteli Roosalle Mariannin käytöstä että "kun se on pieni eikä ymmärrä" ja että "Marianni on vähän erilainen, Mariannilla on Prader-Willin syndrooma" mutta jos Roosa itse teki jotakin vastaavanlaista niin Emmi komensi ankarasti ja rankaisi Roosaa semmosesta.
Moonan mielestä kolmevuotias ei ymmärrä tuollaisia selityksiä ja Emmi toimii epäjohdonmukaisesti ja lapsen näkökumasta katsottuna epäreilusti. Moona huomautti tuosta Emmille että Emmi syrjii Roosaa mutta suosii Mariannia ja sallii Mariannille sairauden varjolla erivapauksia. Emmi suuttui tuosta ja haukkui Moonan lyttyyn rumimmilla osaamillaan kirosanoilla ja laitto välit muutamaksi viikoksi poikki. Moona pelkäsi, että Emmi ilkeyttään ja kiusallaan tekee Moonan pojista kohta lasu-ilmoitukset mutta huokasi helpotuksesta kun ei lopulta ollut tehnytkään. Moonan pojat tykkäsivät ola Emmin, Martin ja tyttöjen luona ja leikkiä heidän kanssa.
Martti vaikutti olevan vakaa ja rauhallinen mies ja Moona usein tilitti Marale huoliaan Emmin äitiyteen liittyen. Martti kuunteli, lohdutti ja lupasi pitää porukkaa oikeilla raiteilla. Siinä perheessä Mara on selkeästi perheen pää. Mara oli uskoutunut että aiempi vaimo oli aiemmassa avioliitossa se pomo mutta nyt on mukavaa vaihtelua kun Mara saa itse olla se pomo ja saa itse johtaa perhettä kun aiempi eukko oli jonkun verran Maraa vanhempi ja osaavampi monessa asiassa mutta nyt on Mara osaavampi ja Emmi usein delegoi monetkin vastuulliset hommat Maralle kun ei Emmi joka on asperger ja muutenkin sairas ole läheskään niin osaava kuin se aiempi huippuälykäs, kaiken osaava ja huippulahjakas mimmi joka ikävä kyllä kuoli.
Niin, näin olis varmaan sillon myös jos blogin kirjoittajan elämän mies olis vapaa. Ja edelleen on voimassa se että jos se elämän mies johon pari vuotta sitten törmäsin on joskus leski niin saa kosia minua kaikin mokomin se on voimassa vielä se tarjous vaikka vime vuoden puolella toisin väitinkin niin jos leskeys koittaa niin katotaan sitten hommaa uusiksi erään miehen kanssa.
Mara oli erinomainen isä pikkutytöilleen ja erinomainen vaimo Emmille. Maran kaverit olivat tyytyväisiä kun Maralla on taas nainen niin eipähän tartte yksinäisenä poikamiesleskenä naisten perään haikailla.
Roosa oli toisinaan mustasukkainen ja kiukkuinen kun Marianni sai huomiota enemmän mutta toisinaan Roosa tykkäsi kovasti Mariannista, hali Mariannia ja otti usein kädestä kiinni ja hyppelehti yhdessä pikkusiskon kanssa pitkin lattioita. Maran kanssa Emmi sopi että pyritään kumpikin antamaan myös yksilöllistä huomiota kummallekin tytölle erikseen etä saavat jakamatontakin huomiota niin eivät ole nii mustasukkaisia huomiosta jota toinen saa. Joskus tehtiin niin että Roosa teki jotakin kivaa isin kanssa ja Marianni äidin kanssa ja toisinkin päin.
Perheleireilä ja perhekuntoutuksissakin käytiin ja myös kehitysvammaisten lasten perheiden sopeutumisvalmennuskursseilla ja myös Prader-Willin syndrooma-sopeutumisvalmennuksessa ja perhe sai uusia kavereita sieltä ja tosi läheisiä ystäviä ja oli sisältörikasta ja onnellista perhe-elämää vaikka Emmille onkin parisuhde ja äitiys haasteellista mutta Mara auttoi ja tuki vaimoaan ja samoin myös Aneli ja lastensuojelu auttoivat ja olivat tukena sekä myöskin Mariannin erityishuoltotiimi auttoi tarvittaessa.
Mariannin erityishuoltoon kuului tukiperhe ja Marianni oli yhden viikonlopun kuukaudesta hoidossa erityishuollon järjestämässä tukiperheessä jossa Marianni viihtyi. Joskus Mariannilla oli laitoksella myös kuntoutus-ja tutkimusjaksoja.
Moona kun näistä asioista tiesi niin hän ajatteli että hyvä kun autetaan tuotakin perhettä ja että eiköhän sitä perhe pärjäile kun apua on saatavilla.
Moona oli iloinen kun hänellä itsellään on vakaa terveydentila lukuunottamatta lievää kuulovammaa mutta sen kanssa Moona osaa elää ja lisäksi Moonalla on terveet lapset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti